Abraham Lincoln

"En pidä tuosta miehestä. Minun pitää tutustua häneen paremmin."

Gluhovskin Metroversumin fiilistelyä

Joseph Clark

"Tappio ei maistu katkeralta, jos sitä ei nielaise"

Scifi ja Scifa. Gravity-arvostelu 9,5/10

Odotin paljon kehuja keränneeltä elokuvalta, mutta pyrin pitämään jalkani maassa koska olen niin usein ennakko-odotuksieni sokaisemana joutunut pettymään lopputulokseen. Gravity ei ole ihan tavallinen toimintajännäri tai scifiseikkailu. Siitä puuttuu räiskintä ja ihmisten väliset konfliktit kokonaan. Toiminta ja "räiskintä" koostuu lentävästä avaruusromusta ja tuhoutuvista aluksista. Teemana elokuvassa toimii toimintaelokuville harvinainen yksinäisyys ja elämässä paikoilleen jämähtämisen mukanaan tuoma seesteisyyden toivo, kun menneisyyden haamut kummittelevat.

Gravity ansaitsee todella ison käden ennen kaikkea autenttisuudestaan. Yksityiskohtiin panostamisessa se on omaa luokkaansa. Elokuvassa mainitut ISS, Sojuz- ja Shenzhou-avaruusalukset ovat kaikki kuvailtu näiden oikean maailman nimillä, tuhoutuvaa avaruussukkula Exploreria lukuunottamatta. Tämän valinnan ymmärtää oikean maailman Discovery ja Columbia-sukkuloiden tuhoutumisen vuoksi. Alusten mallinnuksessa on käytetty oikean maailman kappaleita erityistä tarkkuutta käyttäen. Ne näyttävät täysin aidoilta sekä ulkoa että sisältä. IT-opiskelijana panin merkille yksityiskohdan: Olin näkevinäni Thinkpad-logon ISS:n kyydissä olevalla läppärillä. Kyseinen läppärimallisto onkin todellisuudessa ainoa avaruusaseman käyttöön sallittu mallisto. Avaruuslentoihin perehtyneet huomaavat elokuvaan sujautettuja triviatietoja joita muut eivät välttämättä huomaa. Tällaisiin todellisuuden tuntumaa parantaviin tekijöihin panostaminen on Gravityssa hämmentävän tarkkaa ja ansaitseekin hatun noston.

Todenmukaisuuden tavoittelu näkyy myös fysiikan ja psykologian lakien tiukka noudattaminen kohtauksesta toiseen visuaalisiin tehosteisiin ja tunteelliseen näyttelyyn panostamalla. Äänettömät kohtaukset luovat uskottavuutta että ollaan oikeasti avaruudessa. Musiikki toimii Gravityssä tehokkaasti korostaen hahmojen läpikäymiä tunteita juuri oikeilla tavoilla, luoden paikoittain erittäin painostavan ja ahdistavan tunnelman.

Elokuvissa on tapana liioitella tehostein erilaisia asioita. Gravity onnistuu uskomattoman hyvin luomaan yhtäaikaa realistisen, muttei missään nimessä tylsän tavan kertoa toiminnallisia kohtauksia ja ihmisten kokemaa draamaa. Tämän kultaisen keskitien löytäminen, jossa todellisuuden tavoittelu ei ole tylsää onkin elokuvan toinen erityisen vahva puoli, jonka saavuttamista pidän pienenä ihmeenä. Gravity on myös lukemattomien elokuvien uskottavuusvirheisiin kyllästyneille ja scifistä kiinnostuneille henkilöille napakymppi.

Ohjaaja Cuaron haluaa selvästi ottaa kantaa nykyään vähän väliä otsikoissa rivitilaa saavaan maahan putoava avaruusromun tuomaan ongelmaan. Samalla käydään läpi ihmismielen haurautta epävakaassa maailmankaikkeudessa, tekniikan mukana tuomia uhkia ja lähimmäisen menetystä.

Kaikkeuden tarkoitusta on pohdittu ihmisen alkuajoista lähtien. Avaruuden tutkimuksen on välillä ajateltu johtavan kaikkeuden suuremman kokonaiskuvan ymmärtämiseen. Oli tämä kokonaisuus tieteellinen, Jumala tai vaikka alieneiden täyttämä, jääköön tällä erää jokaisen itsensä määrittelemäksi. Kohtaus jossa Bullock käy läpi maan päällä kokemaansa umpimähkäistä, täysin tarpeetonta läheisen menetystä taustalla nousevaa auringon heijastuessa sinistä planeettaa vasten, saa katsojan hetkeksi samaistumaan ajatukseen jossa kaikkeudella ei ole tarkoitusta. Elämän syntyminen maapallolle, kaiken kuoleminen, yleensä planeetan olemassaolo, kaikki tuntuu hetken täysin sattumanvaraiselta. Elämän ja kaikkeuden suuria kysymyksiä pohditaan hienosti rivien väleissä.

Päärolin Sandra Bullock vetää roolinsa hyvin roolihahmon tunteiden paistaessa läpi. George Clooneyn vitsiniekka viihdyttää oikeissa kohdissa ja charmanttinen pappakarisma toimii hänen kohdallaan aina. Kaiken aiemman kehun jälkeenkin Gravity onnistui saada kelkkaansa vielä isonimiset näyttelijät.

Gravitya on tietääkseni kehuttu scifi-elokuvien saralla jopa Kubrickin 2001: Avaruusseikailuun, mikä on hyvin rohkea sanavalinta tänä päivänä. Cuaron tekeekin kunniaa Kubrickin teokselle muutaman 2001:sta muistuttavien kohtausten kautta, hyvää makua unohtamatta. Ilokseni voin todeta Gravityn olevan parhaimpia näkemiäni scifielokuvia pitkään aikaan. Yksityiskohtiin panostamisessa se on ehdottomasti 2001:n tasoa. Se myös lisää toivoa lajin tulevaisuudelle hartiavoimin. Toivon jatkossa näkeväni lisää Gravityn kaltaisia Science fact-elokuvia, joissa realismiin pyrkivä kokemus viedään seuraavalle tasolle. Onkin ollut erityisen rohkea veto lähteä tekemään elokuvaa joka ui valtavirtaa vastaan, kuin lentäen rohkeasti päin avaruusromua yliampuvan mättöscifitykityksen aikakaudella.