Katoin eilen Dumbon. Viimeksi nähnyt kyseisen ehkä viisivuotiaana. Disneyn elokuvat on valtaosa toteutettu niin että lapset ja aikuiset löytää niistä omat juttunsa. Aloin tulkita leffaa nuoren aikuisen perspektiivistä ja huomasin sen sisältävän isoa sanomaa pintaa syvemmällä. Viihdyttävää ja moraalisesti opettavaa settiä.
Alussa kaikki muut norsuäidit saa lapsen paitsi Dumbon äiti joka suree omaa kohtaloaan. Sen voinee tulkita vertauksena lapsettomuuteen. Kun äiti lopulta saa Dumbon, on lapsi suurine korvineen erilainen kuin muut ja herättää muissa norsuissa paheksuntaa. Viitataanko tällä tosielämän kehitysvammaisuuteen, fyysiseen poikkeavuuteen tai kenties sekarotuiseen lapseen joka leffan tekohetkellä -41 olisi herättänyt erityistä pahennusta. Muiden hylkiessä tulokasta Dumbon äiti rakastaa ja pitää siitä huolen välittämättä muista. Äidinrakkaus lienee niitä vahvimpia ja ajattomimpia tunnesiteitä: kohtaus jossa Dumbo erotetaan äidistään saa aikamiehenkin herkäksi.
Kun Dumbo oppii lentämään, hän todistaa syrjitsijöilleen että vaikka yksilö onkin erilainen, voi hän silti olla hyödyksi yhteiskunnalle ja omaa piirteitä joita hänessä ei olisi millään uskonut olevan. Elokuva opettaa lapsille (ja aikuisille) että diskriminaatiolla on huono loppu: Norsut jotka pitävät itseään muita parempina kohtaavat lopulta hankaluuksia ja noloja tilanteita.
Leffan pääteemana sanoisin olevan sen kuinka elämässä on tyydyttävä siihen mitä on syntyessään saanut ja olla välittämättä mitä muut tuumivat. Se on samaan aikaan oodi tasa-arvolle ja vanhemman rakkaudelle lastaan kohtaan. Elokuva sitoutuu myös hyvin julkaisuajankohtansa polttaviin teemoihin. Toisen maailmansodan aikana ihmisarvokysymykset olivat erityisen pinnalla.
Hyvä Lehis!
VastaaPoista