torstai 21. marraskuuta 2013

tiistai 12. marraskuuta 2013

Scifi ja Scifa. Gravity-arvostelu 9,5/10


Odotin paljon kehuja keränneeltä elokuvalta, mutta pyrin pitämään jalkani maassa koska olen niin usein ennakko-odotuksieni sokaisemana joutunut pettymään lopputulokseen. Gravity ei ole ihan tavallinen toimintajännäri tai scifiseikkailu. Siitä puuttuu räiskintä ja ihmisten väliset konfliktit kokonaan. Toiminta ja "räiskintä" koostuu lentävästä avaruusromusta ja tuhoutuvista aluksista. Teemana elokuvassa toimii toimintaelokuville harvinainen yksinäisyys ja elämässä paikoilleen jämähtämisen mukanaan tuoma seesteisyyden toivo, kun menneisyyden haamut kummittelevat.

Gravity ansaitsee todella ison käden ennen kaikkea autenttisuudestaan. Yksityiskohtiin panostamisessa se on omaa luokkaansa. Elokuvassa mainitut ISS, Sojuz- ja Shenzhou-avaruusalukset ovat kaikki kuvailtu näiden oikean maailman nimillä, tuhoutuvaa avaruussukkula Exploreria lukuunottamatta. Tämän valinnan ymmärtää oikean maailman Discovery ja Columbia-sukkuloiden tuhoutumisen vuoksi. Alusten mallinnuksessa on käytetty oikean maailman kappaleita erityistä tarkkuutta käyttäen. Ne näyttävät täysin aidoilta sekä ulkoa että sisältä. IT-opiskelijana panin merkille yksityiskohdan: Olin näkevinäni Thinkpad-logon ISS:n kyydissä olevalla läppärillä. Kyseinen läppärimallisto onkin todellisuudessa ainoa avaruusaseman käyttöön sallittu mallisto. Avaruuslentoihin perehtyneet huomaavat elokuvaan sujautettuja triviatietoja joita muut eivät välttämättä huomaa. Tällaisiin todellisuuden tuntumaa parantaviin tekijöihin panostaminen on Gravityssa hämmentävän tarkkaa ja ansaitseekin hatun noston.

Todenmukaisuuden tavoittelu näkyy myös fysiikan ja psykologian lakien tiukka noudattaminen kohtauksesta toiseen visuaalisiin tehosteisiin ja tunteelliseen näyttelyyn panostamalla. Äänettömät kohtaukset luovat uskottavuutta että ollaan oikeasti avaruudessa. Musiikki toimii Gravityssä tehokkaasti korostaen hahmojen läpikäymiä tunteita juuri oikeilla tavoilla, luoden paikoittain erittäin painostavan ja ahdistavan tunnelman.

Elokuvissa on tapana liioitella tehostein erilaisia asioita. Gravity onnistuu uskomattoman hyvin luomaan yhtäaikaa realistisen, muttei missään nimessä tylsän tavan kertoa toiminnallisia kohtauksia ja ihmisten kokemaa draamaa. Tämän kultaisen keskitien löytäminen, jossa todellisuuden tavoittelu ei ole tylsää onkin elokuvan toinen erityisen vahva puoli, jonka saavuttamista pidän pienenä ihmeenä. Gravity on myös lukemattomien elokuvien uskottavuusvirheisiin kyllästyneille ja scifistä kiinnostuneille henkilöille napakymppi.

Ohjaaja Cuaron haluaa selvästi ottaa kantaa nykyään vähän väliä otsikoissa rivitilaa saavaan maahan putoava avaruusromun tuomaan ongelmaan. Samalla käydään läpi ihmismielen haurautta epävakaassa maailmankaikkeudessa, tekniikan mukana tuomia uhkia ja lähimmäisen menetystä.

Kaikkeuden tarkoitusta on pohdittu ihmisen alkuajoista lähtien. Avaruuden tutkimuksen on välillä ajateltu johtavan kaikkeuden suuremman kokonaiskuvan ymmärtämiseen. Oli tämä kokonaisuus tieteellinen, Jumala tai vaikka alieneiden täyttämä, jääköön tällä erää jokaisen itsensä määrittelemäksi. Kohtaus jossa Bullock käy läpi maan päällä kokemaansa umpimähkäistä, täysin tarpeetonta läheisen menetystä taustalla nousevaa auringon heijastuessa sinistä planeettaa vasten, saa katsojan hetkeksi samaistumaan ajatukseen jossa kaikkeudella ei ole tarkoitusta. Elämän syntyminen maapallolle, kaiken kuoleminen, yleensä planeetan olemassaolo, kaikki tuntuu hetken täysin sattumanvaraiselta. Elämän ja kaikkeuden suuria kysymyksiä pohditaan hienosti rivien väleissä.

Päärolin Sandra Bullock vetää roolinsa hyvin roolihahmon tunteiden paistaessa läpi. George Clooneyn vitsiniekka viihdyttää oikeissa kohdissa ja charmanttinen pappakarisma toimii hänen kohdallaan aina. Kaiken aiemman kehun jälkeenkin Gravity onnistui saada kelkkaansa vielä isonimiset näyttelijät.

Gravitya on tietääkseni kehuttu scifi-elokuvien saralla jopa Kubrickin 2001: Avaruusseikailuun, mikä on hyvin rohkea sanavalinta tänä päivänä. Cuaron tekeekin kunniaa Kubrickin teokselle muutaman 2001:sta muistuttavien kohtausten kautta, hyvää makua unohtamatta. Ilokseni voin todeta Gravityn olevan parhaimpia näkemiäni scifielokuvia pitkään aikaan. Yksityiskohtiin panostamisessa se on ehdottomasti 2001:n tasoa. Se myös lisää toivoa lajin tulevaisuudelle hartiavoimin. Toivon jatkossa näkeväni lisää Gravityn kaltaisia Science fact-elokuvia, joissa realismiin pyrkivä kokemus viedään seuraavalle tasolle. Onkin ollut erityisen rohkea veto lähteä tekemään elokuvaa joka ui valtavirtaa vastaan, kuin lentäen rohkeasti päin avaruusromua yliampuvan mättöscifitykityksen aikakaudella.

perjantai 27. syyskuuta 2013

27.09.2013

Heräsin kasin ja ysin välillä. Trimmaa partaa. Viiliä aamupalaks. Kahvit tulelle. Pelaa GTA kunnes koulu alkaa klo. 12. Tosi hieno missio, pienkoneella jättikoneen peräluukusta sisään yläilmoissa. Vedin viel nuudelia naamaan ennen koulua. Junassa törkeen levoton spuge. Haisi 10m päähän ja sätki oudolla tavalla heiluttaen käsiään ja jalkojaan. Vierotus vai vastanauttinut.. Koulus tietokantoja. Ope on nutsy. Onneks tunnin tehtävä oli kertausta enimmäkseen. En menny syömään, halusin tehä tehtävän nopee. Arbeit macht frei. Viikonloppu häämöttää.. Kolmen jälkeen himas. Hyvä fiilis. Lisää GTA:ta. Pizzaa safkaks. Vegepizza lol, oli hyvää. Viidelt kohti duunii. Tänään töis end of an era. Viikon jälkeen olo alkaa olee aika vapautunu. Huominen aikaa tehä kaikkee turhaa. Kuuntelen The Doorsia ja Johnny Cashia.
Into this house we're born. Into this world we're thrown.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

11.09.2013

Heräsin seitsemän aikaan. Vaikea herätys, torkutin tunnin. Aamupalaks jogurttia, vai jugurttia? Kamat niskaan ja ulos. Sataa, harmaata, märkää. Juna myöhässä. Onneks lähin ajoissa. Enkun tunti, ope on outo. Ryhmätyö, tunti kuluu nopeemmin kun on puhuttavaa. Välitunnil hakee leipä ja Ed. Matikkaa, tilastoa, tylsää kun ei tehä tehtäviä vaan ope vain puhuu. Toisaalta ei huvitakaan tehdä tehtäviä. Mieluummin vain "kuuntelen" vaikka kaikki unohtuukin saman tien. Tunnil keskusteluu luokkalaisten kaa: GTA V, Java, 9GAG. Naurattaa paljon. Tunti loppuu, kotiin. Juna on aika tyhjä. Kotona naisen tekemää hyvää ruokaa. Teen läksyi. Multiculturalii ja matikkaa. Molemmista jäi hyvä fiilis. Tekemisen meininki. Sit duuniin, tavallinen ilta. Paljon vieraita, kirjaan porukkaa sisään. Huomenna tehdään ryhmätyö multiculturaliin ja pakko mennä ohjelmointitreeneihin. En vaan opi tota Javaa niinku pitäis... Pitkä päivä huomenna. Kohta loppuu vuoro. Sit himaan, safkaa ja koisaa. Huomen sama uusiks.

Muistin varassa

Mun muisti ei oo entisensä. Unohtelen paljon asioita. Liian paljon. Toivottavasti vanha väite pitää paikkansa ja opiskelu parantaa muistia... Alan pitää jonkinlaista päiväkirjaa aina kun jaksan kirjotella. Päivän tapahtumien kertaaminen illalla kuulemma voi auttaa huonoon muistiin.

V Map Comparison


tiistai 3. syyskuuta 2013

Nokiasta

Mun päällimmäiset ajatukset päivän puheenaiheesta. Alalla on ollu puhetta jonkin aikaa et Microsoft pyrkii muuttumaan entistä enemmän ohjelmistoyhtiöstä myös laitteita valmistavaksi firmaksi, kuten Apple.

Nokian kännyköiden ostollahan ne toteutti juuri sen. Nyt ne pystyy kehittämään tehokkaasti Windows-puhelinten ja tablettien ohjelma- ja laitteistopuolelta. On sanottu että Lumioiden kehitystä onkin eniten hidastanut laitteisto-osaamisen sijaan Windows Phone-käyttöjärjestelmän hidas kehitys.

Kun yritykset fuusioituu, yrityskulttuuri muuttuu ja toivon mukaan ennen kaikkea tehostuu. ICT-opiskelijana on mukava kuulla että Microsoft investoi Suomeen 200 miljoonaa tehden Suomesta kännykkäyksikkönsä kehityskeskuksen. Pitää vain toivoa ettei se ole vain muutaman vuoden lohdutusinvestointi jonka jälkeen karataan halvemman tuotannon maihin. Ennen kuin kauppa on allekirjoitettu, on mielenkiintoista kuulla mahdollisia vastatarjouksia muilta Nokian toiminnoista kiinnostuneilta, vaikka se epätodennäköiseltä tuntuukin.

Jos firman kassa hupenee kovaa vauhtia, on toiminnan myynti toki järkevämpi ratkaisu kuin konkurssi. Elopin tahallinen osuus kassan alasajossa tuntuukin yhä todennäköisemmältä. Bisnes voi olla brutaalia. Haikeetahan se silti on suomalaiselle. Hinta oli halpa mutta näillä näkymin duunit säilyy ja Suomeen tulossa iso investointi. Huonomminkin olisi voinut mennä.

maanantai 19. elokuuta 2013

Rats



Tommosii meiän pihal.

Disney-tulkintaa

Katoin eilen Dumbon. Viimeksi nähnyt kyseisen ehkä viisivuotiaana. Disneyn elokuvat on valtaosa toteutettu niin että lapset ja aikuiset löytää niistä omat juttunsa. Aloin tulkita leffaa nuoren aikuisen perspektiivistä ja huomasin sen sisältävän isoa sanomaa pintaa syvemmällä. Viihdyttävää ja moraalisesti opettavaa settiä.

Alussa kaikki muut norsuäidit saa lapsen paitsi Dumbon äiti joka suree omaa kohtaloaan. Sen voinee tulkita vertauksena lapsettomuuteen. Kun äiti lopulta saa Dumbon, on lapsi suurine korvineen erilainen kuin muut ja herättää muissa norsuissa paheksuntaa. Viitataanko tällä tosielämän kehitysvammaisuuteen, fyysiseen poikkeavuuteen tai kenties sekarotuiseen lapseen joka leffan tekohetkellä -41 olisi herättänyt erityistä pahennusta. Muiden hylkiessä tulokasta Dumbon äiti rakastaa ja pitää siitä huolen välittämättä muista. Äidinrakkaus lienee niitä vahvimpia ja ajattomimpia tunnesiteitä: kohtaus jossa Dumbo erotetaan äidistään saa aikamiehenkin herkäksi.

Kun Dumbo oppii lentämään, hän todistaa syrjitsijöilleen että vaikka yksilö onkin erilainen, voi hän silti olla hyödyksi yhteiskunnalle ja omaa piirteitä joita hänessä ei olisi millään uskonut olevan. Elokuva opettaa lapsille (ja aikuisille) että diskriminaatiolla on huono loppu: Norsut jotka pitävät itseään muita parempina kohtaavat lopulta hankaluuksia ja noloja tilanteita.

Leffan pääteemana sanoisin olevan sen kuinka elämässä on tyydyttävä siihen mitä on syntyessään saanut ja olla välittämättä mitä muut tuumivat. Se on samaan aikaan oodi tasa-arvolle ja vanhemman rakkaudelle lastaan kohtaan. Elokuva sitoutuu myös hyvin julkaisuajankohtansa polttaviin teemoihin. Toisen maailmansodan aikana ihmisarvokysymykset olivat erityisen pinnalla.

perjantai 9. elokuuta 2013

Makaaberia













Melankoliaa

The sun went down with practiced bravado. Twilight crawled across the sky, laden with foreboding.



This town had more smoke and mirrors than a strip-club dressing room.



When the darkness fell, New York City became something else, any old Sinatra song notwithstanding. Bad things happened in the night, on the streets of that other city. Noir York City.

Scifi-hahmot

Omia suosikkeja.


Prometheus-leffan Aliensukuun kuuluva Deacon.


X-Filesin Flukeman. Humanoidi iilimato.


Independence Day


Aliensin Alien Queen - One mean ugly mama.

 
BioShock Infinite - Motorised Patriot konseptitaidetta. Washingtonia vastaan taisteleminen oli siisti idea.


Terminator kuuluu ehdottomasti listalle.


HAL-9000 lienee yksi listan aliarvostetuimpia ja valitettavasti vähiten tunnettuja hahmoja.

torstai 8. elokuuta 2013

Merielämää

Aina kuulee sanottavan että maapallon merissä elävistä lajeista suurin osa on vielä löytämättä. Ties minkä näköstä mörriä siellä uiskentelee.




Leffoilla maineensa pilannut oletettavasti sukupuuttoon kuollut megahai.






Old but Gold.




Luonnon symmetria hämmentää.


Pikkusen kuumottais kävellä tollasta vastaan pimeässä meren pohjassa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Mika Waltari - Teräskukat

Yksin, yö.

Suurkaupungin houraileva uni jättiläiskäsivarsin. Teräskukkia, betonia, ammoniakkia.

Villin ihana olet, lasiverhossa, käärmejuovaisin valoin. Sadan miljoonan sielun lumottu houre: teräskukkia auringonverkkojen alla.

Tähdet satavat, pienet, kuolleet tähdet betonikaarien ylle. Kuun metallikaivoksista palaavat rakettilaivat kipinäsuihkuna.

Yksin, yössä, uneksien teräskukkien unta.

Kein Ende in Sicht



Provot

Ne jotka ajattelee voivansa vaikuttaa muiden mielipiteisiin näiden henkilökohtaisista asioista on hyvin intolerantteja. Myönnän itekin etten aina pidä muiden ihmisten tavoista tai mielipiteistä, mutta ne on enimmäkseen asioita joita ei yleisestikään pidetä hyväksyttävänä. Ihmiset jotka haluaa levittää omaa provosoivaa ja yleistä pahennusta aiheuttavaa mielipidetään muille väkisin on usein täynnä typerää sensaationhakuista spedeilyä. Tuntuu että jotkut elää yhä omassa päässään 1800-luvulla. Musta tuntuu ettei provosoimalla oo koskaan saatu mitään hyvää aikaan.


Täydellinen prätkätie.

Kaljuks

Alan selkeesti menettää hiuksii sanoi parempi puolisko mitä tahansa. Sheivaan kuulaks mielellään mut mikskään pälvikaljus en ala.

Erase memory



Terapeuttista. Unohtaa asioita jotka pitäis muistaa ja muistaa asiat jotka haluis deletoida.